Henkilökohtaisen 'nurmikon' kasvattaminen

Oletko koskaan kasvattanut nurmikkoa? Jos, niin tiedät, miten perusteellisen moniulotteista työtä se on: perustusten teko, mahd. salaojittaminen, oikean multakerroksen huomioiminen istutuspaikasta riippuen, peruslannoitus, lisälannoitus, kylvö ja siementen painelu alustaan, kastelut jne. Paljon hoitotoimenpiteitä - aikaa ja kärsivällisyyttä tarvitaan.

Kun nurmikko on hieman kasvanut, saatat huomata, että kylvit apilaa, mutta siellä kasvaakin seassa myös jotain heinälajeja ja lisäksi tuuli on tuonut omat vieraslajinsa nurmikollesi hyvään kasvualustaan kasvamaan.

Ruohon voi saada piankin kasvamaan, mutta miten pian sen päälle voi astua vahingoittamatta sitä? Valmis nurmikko valmistuttuaan tarvitsee säännöllistä ylläpitoa mm. leikkauksen ja lannoituksen suhteen.

Ei toimi ihan "pese ja pidä" -tyylisesti. J Tarvitaan riittävästi aikaa, harjoitusta ja ylläpitoa.

Samaa prosessia voi verrata asioihin mitä haluat opetella elämässäsi: uusi harrastus, omien ei-palvelevien tapojen ja ajatusmallien muuttaminen, jne. Kun olen kylvänyt siemenen jostain uudesta, joudun odottamaan. Tuntuu, ettei mitään tapahdu, vaikka pinnan alla kovastikin jo itää ja luo kasvuaan. Tämä on sitä näkymätöntä työtä minkä monesti unohdamme ja kun tulosta ei näy, emme ruoki tätä "uutta" sen enempää. Nyt vaaditaan luottamusta ja omistautumista, kuten ruohoakaan, en voi pakottaa kasvua tapahtumaan nopeammin, sille on annettava tilaa kypsyä.

Kun ensimmäiset vihreät alut nousevat esiin, ne ovat hyvin hauraita ja tarvitsevat sekä suojaa että ravintoa. Lempeä ja hyväksyvä asenne itseä kohtaan tiedostaen, että muutos on vasta alussa, eikä nurmi ole vielä valmis astuttavaksi.

Saatat huomata, että rikkaruohomaiset uskomukset, triggeröinnit, omat ja ympäristön asettamat odotukset jne. saattavat nousta pintaan. Koen, että nämä rikkaruohot ovat minulle muistutus niistä esteistä, mitkä häiritsevät kasvuani ja vaativat oman huomionsa jossain vaiheessa. Rikkaruohojen poistaminen kerralla on mahdotonta. Sen myötä onkin lohduttavaa oppia tarkastelemaan ja käsittelemään niitä sitä mukaa kun ne ilmestyvät.

Jonain päivänä perusnurmikko on tiheä ja vahva, eikä rikkaruohoilla ole enää niin suurta valtaa. Oma peruslaatuni on vahvistunut, muuttunut osaksi arkeani ja identiteettiäni. Tällöin voin astua nurmikolleni varmoin askelin, kuitenkin tiedostaen, että tämä on ylläpidettävä prosessi – kasvu jatkuu edelleen, tapahtuu jo kuin itsestään, vähemmällä ponnistelulla.

Tämä hetki on aina muistutus siitä, että oma hyvinvointi ja oma henkilökohtainen kasvu on jatkuva, elävä prosessi – kaikella on aikansa ja paikkansa. On aikoja, jolloin tulee kylvää, joskus kitkeä ja muistaa aina kuitenkin nauttia kaikesta siitä mitä on työllään jo luonut.