Tietoisuustyöskentelyä solutasolla
Tietoisuustyöskentelyä solutasolla
Viime mentorointikerralla tarkastelimme erästä aiempaa viikolla tapahtunutta tilannetta ja keskustelun myötä syntyi itselleni voimakas "soluvertaus" ihmisen toiminnasta ja tietoisuudesta.
Solun keskiössä on tuma, jossa DNA sijaitsee. DNA on kuin perimän koodi, joka ohjaa solun toimintaa. Solua puolestaan suojaa solukalvo, joka toimii rajapintana solun ja sen ympäristön välillä. Tuman DNA'han voivat vaikuttaa monet tekijät: perinnöllisyys, ympäristö, virukset, elintavat – jopa ulkoiset paineet ja stressitekijät. Jotkut muutokset voivat lisätä riskejä esim. sairastua, toiset taas vahvistavat solun hyvinvointia.
Tarkastellessamme itseämme voimme nähdä ydinolemuksemme kuin solun tuman – puhtaana ja alkuperäisenä. Ytimen ympärille muodostuu solukalvo, eräänlainen energeettinen rajapinta, joka määrittää vuorovaikutuksemme ulkomaailman kanssa. Tämän kalvon tehtävänä on säädellä, mitä päästämme sisäämme ja mitä vapautamme ulos – mitä ravintoa tietoisuudellemme tarjoamme ja mitä kuonaa vastaavasti poistamme.
Usein huomiomme keskittyy ulkoisiin ärsykkeisiin, tapahtumiin ja sosiaalisiin suhteisiin. Tällöin toimimme pääosin solukalvon tasolla – reagoiden, mukautuen ja suodattaen. Mutta kuinka usein pysähdymme todella tarkastelemaan, mitä olemme juuri imemässä itseemme, mikä pääsee vaikuttamaan meihin? Näitä asioita voi myös havainnoida, mitkä asiat esim. innostavat ja ilahduttavat ja millä on taas päinvastainen vaikutus. Miten tietyt kokemukset, sanat tai tunteet muokkaavat ydintämme, aivan kuten ulkoiset tekijät voivat vaikuttaa DNA'han?
Pysähdyksen merkitys
Tietoisuustyöskentelyn ytimessä on kyky havainnoida omaa reaktiotaan ilman välitöntä toimintaa. Kuvittele olevasi liikenteessä ja näkevinäsi STOP-merkin – hetkeksi pysähdyttävän tilan. Kun koet tilanteen, joka laukaisee sinussa reaktion, voisitko sen sijaan, että vastaat tai toimit automaattisesti, pysähtyä hetkeksi ja kysyä: "Onko tämä, mitä olen ottamassa vastaan, todella hyväksi minulle?"
Kun tällaisen tietoisen pysähdyksen ottaa osaksi arkea, voi alkaa erottamaan, mitä kannattaa päästää sisään ja mitä ei. Mikä ravitsee ydintäsi ja mikä vain kuormittaa.
Yhteys perusolemukseen
Itsensä kuuntelu on syvällinen prosessi. Se ei tarkoita vain hetkittäisiä itsetutkiskelun hetkiä, vaan jatkuvaa vuoropuhelua oman ytimen kanssa. Kuka olen ilman ulkoisia määritelmiä, identiteettirakenteita tai rooleja? Mikä on se aitous ja aito minuus minussa, joka ei horju ulkoisten ärsykkeiden paineessa?
Kun vahvistamme yhteyttä omaan perusolemukseemme, opimme toimimaan tietoisuuden lähtökohdasta, emmekä vain ulkoisten tekijöiden ohjaamina. Tämä mahdollistaa syvemmän tasapainon ja rauhan, sekä kirkastaa elämän suuntaa luoden fokusta.
Tietoisuustyöskentely on jatkuvaa aineenvaihduntaa - mitä otan vastaan, mitä päästän irti ja miten varmistan, että ytimeni pysyy elinvoimaisena ja puhtaana. Kun tämä tasapaino löytyy, alamme todella elää ydintämme todeksi.
Hoitotilanteessa sivuamme näitä teemoja ja syvällisemmin vielä mentoroinnissa. Kerro, jos haluat vielä tarkennuksia tai lisäyksiä!